Vesihuoltoverkostojen saneerauksessa fokuksen on tärkeä keskittyä putkien uusimisen sijaan koko verkoston suorituskyvyn hallintaan, dokumentoinnin laatuun ja suunnitteluun, joka varmistaa urakan sujuvan läpiviennin. Näin vesihuollon saneerausvelkaa ei siirretä huonon dokumentoinnin muodossa tuleville sukupolville.
“Isossa kuvassa Suomen vesihuolto on hyvässä kunnossa ja raaka-aine on lähtökohtaisesti parempaa kuin monessa muussa maassa. Tilanne on kuitenkin se, että saneerausvelassa jäädään jatkuvasti takamatkalle, koska velka kasvaa verkostoissa ja osittain myös laitoksissa nopeammin kuin siihen pystytään investoimaan”, kuvailee Vision Infran liiketoimintajohtaja Marko Männynsalo.
Männynsalon mukaan vesihuoltoalalla on jo tehty paljon hyviä muutoksia ja ajattelumallia on muutettu yksittäisistä riskialtteista putkilinjoista kokonaisuuksien hallintaan. Edistyneimmät toimijat ovat lähteneet selvittämään oman verkkonsa tilaa ja miettineet innovatiivisesti, miten suunnittelua voidaan tehdä pidemmällä tähtäimellä ja miten investointisuunnittelulla pystytään taklaamaan saneerausvelkaa mahdollisimman tehokkaasti.
“Se on vaatinut ja tulee jatkossakin vaatimaan vesilaitoksilta paljon osaamista ja panostamista siihen, että saneerausvelan kasvuun pystytään vastaamaan käytössä olevilla investointiresursseilla.”
Verkoston suorituskyky saneeraussuunnittelun perustana
Mitä suuremmaksi vesihuollon saneerausvelka ehtii kasvaa, sitä suuremmaksi akuuttien tilanteiden hoitaminen ja siihen uppoavat kustannukset kasvavat:
“Aina kun lähdetään korjaamaan vaikka pistevuotoa, korjauksen metrihinta on lähes poikkeuksetta suurempi kuin jos se olisi saneerattu kohdennetusti ja hallitusti jo ennen kuin on liian myöhäistä.”
Saneeraussuunnittelu ja saneerausvelan käsittely perustuvat usein verkostojen arvioituun käyttöaikaan ja sitä kautta lähtötietojen paikkaansapitävyyteen. Verkoston ikä ei aina ole riittävä mittari saneeraussuunnittelussa ja saneerausvelan määrittelyssä, minkä vuoksi euromääräisen saneerausvelan sijaan olisi keskeistä arvioida ennen kaikkea verkon suorituskykyä. Haaste tässä liittyy lähtötietojen paikkaansapitävyyteen, jolloin urakat voivat perustua virheellisiin oletuksiin.
Tilaajan näkökulmasta on kriittistä miettiä, riittävätkö laitoksen omat resurssit laadukkaamman lähtötiedon tuottamiseen tulossa olevista urakoista, ovatko niiden laatuvaatimukset kohdallaan ja onko dokumentaatio sillä tasolla, ettei heikon lähtötiedon velka siirtyisi enää tuleville sukupolville. Kun dokumentointi tehdään yksityiskohtaisesti ja kerättyä verkostotietoa hyödyntäen, tulevaisuuden saneeraussuunnittelu on helpompaa ja tarkempaa. Panostaminen verkoston kunnon seuraamiseen mahdollistaa kustannustehokkaammat investointipäätökset.
Urakoitsijan varhainen osallistaminen parantaa lopputulosta
Mahdollisimman aikainen keskustelu urakoitsijan kanssa mahdollistaa urakan paremman virtaustehokkuuden ja läpimenoajan, sillä huolellisella suunnittelulla urakoitsija voi tukea tilaajaa myös esimerkiksi työmaakohtaisessa suunnittelussa, jotta työryhmät liikkuisivat niiden välillä mahdollisimman tehokkaasti.
“Prosessi menee usein niin, että tilaaja määrittää mitä saneerataan, suunnittelija kertoo miten saneerataan ja urakoitsija tulee toteuttamaan työn. Näkisin kuitenkin, että hedelmällisintä olisi, kun keskustelu aloitettaisiin mahdollisimman aikaisin. Isoissa urakoissa urakoitsijan tietotaitoa voidaan hyödyntää jo ennen urakan kilpailutusta – urakoitsijalta voi esimerkiksi löytyä suunnitteluratkaisuja, joita suunnittelija ei välttämättä ole ottanut huomioon”, kiteyttää Männynsalo.
Urakoiden sujuvuus ja tehokkuus riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin eri osapuolet ovat mukana prosessissa jo varhaisessa vaiheessa. Aikainen vuoropuhelu auttaa ennaltaehkäisemään mahdollisia haasteita ja varmistamaan, että hankkeelle asetetut tavoitteet saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja aikataulussa pysyen.
“Kaikkien intresseissä pitäisi olla urakan mahdollisimman jouheva läpivienti sekä kustannusten että aikataulun näkökulmista. Keskustelu tilaajan ja urakoitsijan välillä on aloitettava ihan viimeistään sopimusvaiheessa, mutta mitä aikaisemmin, sen parempi.”
Pitkäjänteinen kumppanuus tukee verkoston suorituskykyä
Visionin toimintamallin keskiössä on toimivan kumppanuuden rakentaminen tilaajan kanssa. Kumppanuuden toteutuminen edellyttää tilaajaorganisaatioilta myös oman hankintakäytäntönsä ja verkkojen suorituskyvyn johtamisen kehittämistä. Kumppanuus vaatii molempien osapuolten vuorovaikutusta, avoimuutta ja riskien jakamista – asioista keskustellaan avoimesti ja rehellisesti.
“Vesihuollossa yllätyksiä tulee aina ja kun niitä tulee, täytyy käydä rehellinen keskustelu vaadittavista toimenpiteistä ja kustannusten sekä riskien jakautumisesta. Kumppanuus on avoimuutta, rehellisyyttä ja jatkuvaa yhteistyötä – ja välillä myös kompromisseja.”
Verkoston suorituskyvyn hallinta on olennainen osa saneerausvelan hallintaa: pelkkä putkien uusiminen ei riitä, vaan on ymmärrettävä, miten verkosto toimii kokonaisuutena ja miten sen suorituskyky voidaan varmistaa pitkällä aikavälillä.
“Tilaajien ja urakoitsijoiden tiiviimpi yhteistyö mahdollistaa pitkäjänteisemmän suunnittelun ja paremman dokumentaation. Jotta urakoitsijat voivat kehittää osaamistaan ja kalustoaan vastaamaan tilaajien tarpeita, tarvitaan tilaajien puolelta ennakoivaa hankesuunnittelua ja selkeää vuoropuhelua. Ilman tätä riskinotto ja investointi jäävät yksinomaan urakoitsijoiden vastuulle.”
Vision Infra haluaa olla osaltaan rakentamassa ajattelumallia, jossa saneerausvelkaa ei siirretä tulevaisuuteen, vaan sen hallinta on osa jatkuvaa, ennakoivaa kunnossapitoa. Pitkäjänteinen kumppanuus tarjoaa tilaajille mahdollisuuden varmistaa, että heillä on käytössään osaavat toimijat, jotka pystyvät vastaamaan verkoston haasteisiin tehokkaasti ja suunnitelmallisesti.
