Arki johtoryhmätyöskentelystä luopumisen jälkeen on asettanut koko Visioncrew:lle vaatimuksia, mutta myös avannut mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja tuoda omaa ääntään entistä paremmin kuuluviin.
“Ihan eka ajatus oli, että tää on pelkkä PR-temppu ja tässä on jokin koira haudattuna. En osannut aluksi ajatella, että siinä on uutta näkökulmaa tälle alalle, mutta olin ihan väärässä. Nyt uskon, että tämä on nykyaikainen lähestymistapa viedä infra-alan yritystä eteenpäin.”
Näin Visionilla lähes yrityksen perustamisesta lähtien työskennellyt työmaapäällikkö Elias Leinonen kertoo ajatelleensa kuultuaan, että Vision Infra luopuu johtoryhmätyöskentelystä.
Johtoryhmätyöskentelystä luovuttiin jo alkuvuodesta, koska se koettiin yrityksen arjessa enemmän jarruttavaksi kuin toimintaa tehostavaksi voimaksi. Muutoksella haluttiin tuoda päätöksentekoon avoimuutta, mutta toisaalta se on lisännyt myös vastuun ottamista yksilö- ja tiimitasolla.
“Ei ole vielä kertaakaan ollut ikävä johtoryhmätyöskentelyä. Totta kai ne on aina isoja muutoksia, kun luovutaan sellaisesta hyvin perinteikkäästä johtamisen organisoinnista. Meillä on ketterä organisaatio ja ollaan saatu irti niitä hyötyjä, joita johtoryhmättömyys voi parhaimmillaan tuoda”, kuvailee päätöksen takana ollut toimitusjohtaja Simo Pynnönen.
Äänen saa kuuluviin ja sitä kuunnellaan
Johtoryhmätyöskentelyllä oli odotetusti vaikutuksia koko henkilöstön arkeen – Leinosen mukaan johtoryhmättömyys näkyi työntekijöille alkuun kissanristiäisinä eli useina palaverikutsuina. Muutos näkyi selkeimmin laskenta- ja projektipalavereissa sekä tiimipalavereissa käsiteltävien asioiden määrän lisääntymisenä. Kun uusi arki alkoi rullata, selkeytyi myös vastuunjako siitä, millaisilla kokoonpanoilla eri palavereita oli toimivinta järjestää.
“Tekeminen ohjautui hienosti siihen, että löydettiin ne kokoonpanot, joiden on tärkeä olla päättämässä tietyistä asioista. Nämä asiat tuodaan tiimipalaveriin, jossa ne käydään läpi ja kysytään vielä muiden mielipiteet. Pienemmissä asioissa voidaan toki mennä eteenpäin nopeammallakin päätösketjulla”, Leinonen kertoo.
Pynnönen toivoo, että tiimin fiilis johtoryhmätyöskentelystä luopumisen jälkeen on ollut sellainen, ettei ole enää porukkaa, joka kokoontuu päättämään heidän asioistaan.
“Harvoin olen nähnyt, että jos ihmiset kokevat jonkun muun tekevän asioita heidän puolestaan eivätkä he pääse vaikuttamaan omaan vastuualueeseensa, palavereihin tultaisiin yhtään sen enempää valmistautuneena. Nyt sekä vastuun ottaminen että valmistautuminen on lisääntynyt ja siitä tulkitsen, että tämä muutos on otettu hyvin vastaan”, Pynnönen kiteyttää.
Leinonen uskoo, että Visioncrew jakaa samat ajatukset hänen kanssaan:
“Kyllähän se motivoi ihan eri tavalla, kun saa äänensä kuuluviin ja näkee, että se kuullaan. Se motivoi toivottavasti myös tulevia työntekijöitä.”
Johtoryhmättömyys on luonut sekä mahdollisuuksia että haasteita
Johtoryhmästä luopuminen mahdollistaa Pynnösen mukaan keskittymisen tärkeimpään eli hankkeiden johtamiseen parhaalla mahdollisella tavalla:
“Tahtotilana on vetää hankkeita yhä kannattavammin ja siirtää hyviä käytänteitä mahdollisimman lyhyellä aikajänteellä muille vastuuhenkilöille ja työmaille. Kaikki projektien avainhenkilöt eivät olisi voineet olla johtoryhmässä, joten nyt ollaan saatu siirrettyä keskittymistä projekteihin ja työmaiden ohjaamiseen.”
Leinosen mukaan johtoryhmätön työskentely on entisestään varmistanut matalaa hierarkiaa:
“Tällainen ratkaisu buustasi matalaa hierarkiaa ja se on tuonut selkeästi positiivista fiilistä kaikkien tekemiseen. Tällainen tekeminen luo jatkumoa Visionin yrityskulttuurille ja näyttää myös ulospäin, että meillä jokainen voi sanoa oman mielipiteensä ja se otetaan tosissaan. Ne kaverit, joilla on osaamista tiettyyn aiheeseen, pystyvät tuomaan ammattitaitoaan nopeasti osaksi päätöksentekoa. Yritys saa silloin paremman hyödyn yksilön vahvuuksista.”
Johtoryhmä on yleensä viestinnällisesti merkittävä kokoava voima, joka huolehtii viestin liikkumisesta yritystasolla. Pynnönen tiedosti tämän haasteen, mutta näkee myös, että johtoryhmättömyys on ohjannut koko tiimiä yhä avoimempaan keskusteluun.
“Isoin huoli oli se, että onhan tieto edelleen kaikkien saatavilla oikeaan aikaan. Meillä on onneksi toimivat tavat viestiä ja nostamme keskusteluun myös haastavampia asioita. Kun ongelmakohtia on nostettu yhteiseen keskusteluun, ongelmiin on alkanut myös tulla ratkaisuehdotuksia”, Pynnönen toteaa.
Johtoryhmättömyys on tähän mennessä tuonut enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, mutta Pynnönen tietää, että myös yrityksen kompakti koko on vaikuttanut asiaan:
“Kun meitä on tulevaisuudessa enemmän, täytyy miettiä, pystymmekö viestimään tarpeeksi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Täytyy olla hereillä sen kanssa, että tieto liikkuu oikea-aikaisesti oikeille ihmisille.”
