Infra-alan urakoiden onnistumisesta ovat vastuussa kaikki urakan osapuolet. Jotta urakoissa voidaan menestyä, täytyy kaiken olla linjassa hankintaprosessista lähtien.
Urakan onnistuminen on infra-alalla pitkälti kiinni urakan hankintaprosessin aikana tehdyistä määrityksistä. Oikein budjetoitu urakka on mahdollista saattaa maaliin suunnitelman mukaisesti ja aikataulussa, ja se kestää myös sellaiset muuttujat, joita ei ole voitu ennakoida. Hankintaprosessin puutteet voivat heikentää urakan onnistumisen mahdollisuuksia merkittävästi – alihintaiset tarjoukset ja puutteelliset ennakkovalmistelut tuottavat usein ongelmia hankkeen aikana, kun kustannuksia ja aikatauluja joudutaan venyttämään yllättävien muuttujien vuoksi.
“Selkeä alihinta urakkatarjouksessa pitäisi olla hylkäämisperusteena infra-alalla samalla tavalla kuin esimerkiksi puuttuvat referenssivaatimuksetkin. Alihintaan tarjotut urakat kuluttavat tilaajaa, urakoitsijaa ja valvojaa – eli kaikkia urakan osapuolia, eikä fokus tällöin säily urakoiden aktiivisessa eteenpäin viemisessä”, toteaa Vision Infran toimitusjohtaja Simo Pynnönen.
Nykyisten hankintamenettelyjen haasteet vaikuttavat merkittävästi infra-alan urakoitsijoiden toimintaan ja koko alan kehittymiseen, sillä ne ohjaavat urakoitsijoita tinkimään laadusta ja kestävistä ratkaisuista kilpailukykyisinä pysymisen nimissä.
“Kaikkien osapuolten täytyy hankinnassa ja urakan aikana pystyä huomioimaan, että urakan kannattavuus, laatu, turvallisuus, aikataulu ja budjetissa pysyminen ovat riippuvaisia siitä, onko hankintavaiheessa mietitty, miten urakka etenee jatkuvasti eteenpäin”, kiteyttää Pynnönen.
Hintaperusteinen kilpailutus ei vie alaa eteenpäin
Urakkakilpailutukset perustuvat usein hintaan, mikä vaikuttaa lopputulokseen monellakin tapaa. Yksinkertaisissa hankkeissa, joissa yllätyksiä ei ole odotettavissa, hinta kilpailutusperusteena on ymmärrettävä. Hinta on kaikille tarjouksen jättäneille sama mittari, mutta pitkällä tähtäimellä pelkällä hinnalla kilpailuttaminen ei vie alaa eteenpäin varsinkaan vaativimmissa hankkeissa. Tällaiset hankkeet vaativat keskustelua jo ennen kilpailutuksen käynnistämistä ja parhaimmillaan tilaaja saa markkinavuoropuhelussa paljon lisätietoa sekä näkökulmia kilpailutuksen läpivientiin.
Mikäli hinta on kilpailutuksessa ainoa määrittävä tekijä, urakoitsijat harvoin kykenevät innovoimaan toimintatapoja tai nostamaan laatutasoa välttävästä paremmaksi. Urakoitsija joutuu myös jatkuvasti tasapainoilemaan kannattavuuden kanssa varsinkin saneeraushankkeissa, joissa lähtötiedot eivät pidä paikkaansa.
Projektiliiketoiminta pakottaa urakoitsijat siihen, että jokainen urakka täyttyy hankkia hinnalla millä hyvänsä, vaikka se koetaan lyhytjänteisenä. Urakan kilpailuttaminen hintavetoisesti kuitenkin myös vääristää kilpailua, jos urakoitsija esimerkiksi tietää paikalliset olosuhteet ja käytännöt paremmin. Tällöin kilpailutukseen ei lähdetä samalta viivalta, vaikka urakat täytyisi laskea suunnitelmien mukaan.
“Toivoisin, että urakoitsijat otettaisiin aikaisemmassa vaiheessa mukaan hankintojen aikajanalle ja toimintamallia kehitettäisiin avoimemmaksi. Olisi esimerkiksi suotavaa määritellä, että jos lisä- ja muutostöiden osuudet toteutuneista hankinnoista ovat yli 20 %, täytyisi käydä läpi, onko hankinta onnistunut ja onko valmisteluvaiheessa osattu huomioida kaikki tarpeellinen. Tällä alan tekemisen kulttuuria ohjattaisiin oikeaan suuntaan”, toteaa Pynnönen.
Vuoropuhelu hankintaprosessin aikana parantaa urakan lopputulosta
Mitä haastavampi hankekokonaisuus hankintaprosesseineen on, sitä enemmän sen valmisteluun on syytä varata aikaa ja resursseja. Vuoropuhelu tilaajan ja urakoitsijan välillä ennen hankintaa vaatii molemminpuolista ajankäyttöä, mutta mahdollistaa urakan kaikkia osapuolia paremmin palvelevan lopputuloksen.
“Tilaajaorganisaatiot voisivat avata hankintojen vuosikelloja urakoitsijoille, vaikka suunnitelmat eivät vielä olisikaan täysin valmiita. Siten urakoitsijat pystyisivät suunnittelemaan omia vuosikellojaan ja miettimään menetelmiä, joilla näitä hankkeita voisi mahdollisesti toteuttaa. Mitä enemmän urakoitsijat voivat ennakoida, sitä todennäköisemmin tilaaja saa laadukkaan lopputuloksen”, kertoo Pynnönen.
Alalta on jo nostettavissa hyviä esimerkkejä isoista saneeraushankkeista, joita on niputettu yhteen vuositasolla ja kilpailutuksella on haettu pitkäaikaisempaa kumppania. Tällaiset puitesopimukset kasvattavat alan pitovoimaa, sillä sopimus mahdollistaa urakoinnin kustannustehokkaasti ja usein myös ympäri vuoden.
“Niin sanotut kynnysurakat tukisivat pitkäaikaisia kumppanuuksia. Tämä vaatisi tilaajalta tarkempaa määrittelyä urakan vaatimuksista urakoitsijan suuntaan, mutta myös sitoutumista urakoitsijaan, joka lähtee työstämään tilaajalle parhaiten sopivaa toimintamallia kynnys eli urakka kerrallaan. Tällöin urakoitsija pystyy myös jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään”, kuvailee Pynnönen.
Pidempiaikaiset kumppanuudet mahdollistavat urakoitsijoiden kehittymisen
Tulevaisuudessa infrarakentamisen hankintaprosessit tulevat vaatimaan enemmän avoimuutta, laadun huomioimista ja pitkäaikaisiin kumppanuuksiin tähtäämistä.
Mitä enemmän infra-alalle tulevaisuudessa luodaan useamman vuoden mittaisia puitesopimuksia ja mahdollisuuksia avoimeen vuoropuheluun tilaajien ja urakoitsijoiden välille, sitä laadukkaampia urakoita on mahdollisuus saattaa maaliin. Kun urakoitsija on valittu perustein, jotka mahdollistavat työn toteuttamisen ilman jatkuvaa painetta katteen syömisestä, urakoitsija pystyy kehittämään omaa toimintaansa rohkeammin.
Kumppanuudet mahdollistavat myös yhteisten toimintatapojen muodostamisen ja yhteisen kehittämisen – esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden ajanjaksolla puitesopimus tulee varmasti useammalla mittarilla kannattavammaksi kuin jokaisen urakan kilpailuttaminen erikseen.
“Pitkäaikaiset kumppanuuden antavat urakoitsijalle tilaisuuden kasvaa ja hankkia lisää yritys- ja henkilötason referenssejä. Tilaaja taas saa luotettavan urakoitsijan, joka oppii alusta alkaen hyvään ja molempia osapuolia palvelevaan tekemisen kulttuuriin”, summaa Pynnönen.
