Vesihuollon saneerauksessa suunnitteluratkaisun toimivuus punnitaan viimeistään työmaalla. Suunnittele ja toteuta -urakassa urakoitsija vastaa sekä suunnittelusta että toteutuksesta, jolloin menetelmien valintaan saadaan käytännön toteutusosaamista jo ennen työn aloittamista. Tilaajalle tämä voi tarkoittaa toteutuskelpoisempia ratkaisuja ja parempaa kustannusten ennakoitavuutta.
Vesihuoltoverkoston todellinen kunto ei aina vastaa ennakkotietoja. Samalla alueella voi olla erilaisia saneeraustarpeita, eikä yksi menetelmä sovi jokaiseen kohtaan. Siksi urakan onnistumiseen vaikuttaa paljon se, kuka toteutustavan valitsee, millä tiedoilla ja missä vaiheessa.
Vision Infran työmaapäällikkö Elias Leinosen mukaan saneerausmenetelmää valittaessa pitää arvioida jo etukäteen, miten ratkaisu toimii työmaalla ja mitä sen toteuttaminen maksaa.
”Meille suunnittelutyö on pitkälti menetelmävertailua ja osittaista työvaihesuunnittelua: millä menetelmillä voidaan saneerata mitäkin”, Leinonen kertoo.
ST-urakassa urakoitsija sitoutuu toteuttamaan oman suunnitelmansa
Tilaajan suunnitelmiin perustuvassa urakassa tilaaja määrittelee saneerattavan alueen ja teettää suunnitelmat ennen toteutuksen kilpailuttamista. Urakoitsija tulee mukaan tarjoamaan työn toteutusta valmiiden suunnitelmien pohjalta.
ST-urakassa myös suunnittelu kuuluu urakoitsijan vastuulle. Ohjaamme suunnittelua ja teemme toteutusta koskevat suunnitteluratkaisut hyödyntäen urakointikokemustamme sekä ymmärrystä eri saneerausmenetelmien soveltuvuudesta ja toteutuksen vaatimuksista. Tarvittaessa käytämme suunnittelukumppanin osaamista, mutta vastaamme tilaajalle suunnittelupäätöksistä ja niiden vaikutuksista urakan kustannuksiin, aikatauluun ja lopputulokseen.
Suunnitteluratkaisu voi olla teknisesti toimiva, mutta sen toteutus voi silti olla tarpeettoman hankala tai kallis. Urakoitsijan käytännön osaaminen auttaa arvioimaan menetelmävalintojen vaikutuksia ennen kuin ratkaisut viedään työmaalle. Näin suunnittelussa voidaan huomioida myös työn toteutusjärjestys, tarvittavat resurssit ja kustannukset.
”ST-urakassa sitoudumme toteuttamaan itse suunnittelemamme ratkaisun. Silloin kannamme myös vastuun siitä, että se toimii työmaalla”, Leinonen kiteyttää.
Jos suunniteltu menetelmä ei toimikaan maastossa, urakoitsijan tehtävä on etsiä toimiva ratkaisu yhdessä tilaajan kanssa.
Hyvä suunnittelu alkaa lähtötietojen hankinnasta
ST-urakoissamme työ alkaa lähtötietojen kokoamisesta. Suunnittelua varten hankitaan muun muassa kaapelikartat, muiden verkonhaltijoiden verkostotiedot ja alueen kartta-aineistot. Tarvittaessa tehdään viemärikuvauksia sekä maasto- ja kaivomittauksia.
Kerättyjen lähtötietojen pohjalta suunnittelemme toteutuksen ja vertailemme saneerausmenetelmiä. Suunnittelunohjauksessa arvioidaan myös toteutuksen edellytykset, lisätiedon tarpeet ja mahdollinen tarve täydentävälle suunnitteluosaamiselle. Ennen työmaan aloittamista suunnitelmat ja alueen saneerausajatus esitellään tilaajalle hyväksyttäviksi.
Tilaajan rooli on edelleen keskeinen. Esimerkiksi vesijohtojen mitoitustarpeet halutaan tilaajalta, jolla on näkemys siitä, miten verkoston pitää palvella myös tulevaisuudessa. Urakoitsija puolestaan tuo suunnitteluun tietoa siitä, miten tavoitteet voidaan toteuttaa.
Kun suunnittelu ja toteutus kuuluvat samaan urakkaan, suunnittelun etenemistä voidaan sovittaa yhteen työmaan aikataulun kanssa. Suunnittelua johdetaan osana urakan kokonaisuutta, jotta toteutus pääsee käyntiin sovitusti.
Myös kustannusvastuu on olennainen osa kokonaisuutta. Kun ST-urakka sovitaan kokonaishintaisena, tilaaja tietää etukäteen, mitä määritelty suunnittelu ja saneeraustyö maksavat. Urakoitsijan vastuulla on suunnitella toteutus niin, että se pystyy tekemään lupaamansa työn sovitulla hinnalla. Jos saneerauksen laajuutta muutetaan tai vastaan tulee olosuhteita, joihin ei ole voitu varautua, niiden kustannusvaikutukset arvioidaan erikseen.
Menetelmä valitaan urakan tarpeen mukaan
ST-malli tuo urakoitsijan mukaan menetelmävalintaan. Se, kuinka laajasti eri vaihtoehtoja pystytään vertailemaan, riippuu kuitenkin toteuttajan osaamisesta ja toimintamallista. Menetelmäriippumattomuus ei synny pelkästä urakkamuodosta. Menetelmävalintaamme ei ohjaa oma saneerauskalusto, vaan työhön voidaan valita sopiva menetelmä ja sitä toteuttava kumppani.
”Voimme aidosti valita urakan kannalta parhaat menetelmät, sillä olemme menetelmäriippumaton toimija.”
Saneerausmenetelmiä vertaillaan kohteen olosuhteiden, verkoston tarpeiden ja saneerattavan osuuden pituuden perusteella. Valinnassa arvioidaan myös kustannuksia, aikataulua ja vaikutuksia työmaan muuhun tekemiseen. Tavoitteena on löytää kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopiva toteutustapa.
Menetelmävertailua voidaan joutua tekemään myös työn aikana. Jos esimerkiksi pakkosujutus ei osoittaudu kohteeseen sopivaksi menetelmäksi, voidaan selvittää suuntaporauksen mahdollisuutta. Vaihtoehtoinen toteutustapa käydään läpi tilaajan kanssa, minkä jälkeen tarvittavat tekijät ja kalusto voidaan hankkia kumppaniverkostosta nopeasti työmaalle.
”Jos työ ei etene niin kuin suunnitteluvaiheessa ajateltiin, me urakoitsijana olemme velvollisia ratkaisemaan ongelman”, Leinonen toteaa.
Muuttuvaan saneeraustarpeeseen voidaan vastata työn aikana
Vesihuollon saneerauksessa lähtötiedot tarkentuvat tutkimusten ja työn edetessä. Verkosto voi osoittautua ennakoitua huonompi kuntoiseksi, jolloin myös saneeraustarvetta on arvioitava uudelleen.
Kun suunnittelu on saman urakoitsijan vastuulla kuin toteutus ja omaa mittausosaamista on käytettävissä, uutta tarvetta voidaan selvittää nopeasti. Meillä tätä tukee tapa hankkia lähtötietoja hieman alkuperäistä saneerausaluetta laajemmalta alueelta. Käytäntö on kehittynyt urakoista saatujen kokemusten pohjalta: jos saneerauksen laajentaminen osoittautuu tarpeelliseksi, osa tarvittavista tiedoista on jo olemassa.
”Olemme järjestäneet aikataulut niin, että vaikka ST-urakoissa on tullut lisää töitä, olemme päässeet alkuperäisessä urakassa sovittuun määräpäivään. Tilaaja on saanut enemmän metrejä saneerattua kuin alun perin oli tarkoitus”, Leinonen kertoo.
Jos saneerauksen laajuutta kasvatetaan, sen kustannusvaikutukset arvioidaan tilaajan kanssa. Hyöty voi syntyä siitä, että havaittuun tarpeeseen pystytään vastaamaan jo käynnissä olevan urakan aikana.
Hankinnassa pitää ymmärtää, mitä urakoitsijalta odotetaan
ST-mallin toimivuus ratkaistaan osaltaan jo kilpailutuksen valmistelussa. Leinosen mukaan tarjoajien pitää ymmärtää, mitä suunnitteluvastuu tarkoittaa ja mihin ne ovat sitoutumassa. Myös tilaajan, suunnittelijan ja urakoitsijan roolien täytyy olla selkeät.
Urakoitsijan näkemystä olisi Leinosen mielestä hyödyllistä kuulla jo ennen tarjouspyynnön valmistumista. Kun tilaajalla on tiedossa alueen saneeraustarve, toteuttajilta voidaan saada tietoa menetelmien soveltuvuudesta, kustannuksista ja siitä, mitä alueella olisi järkevää tehdä samalla kertaa. Hankintavaiheen vuoropuhelu auttaa tilaajaa arvioimaan vaihtoehtoja ennen kuin toteutuksen reunaehdot lukitaan kilpailutuksessa.
Urakoitsijan kuuleminen ei Leinosen mukaan tarkoita, että tilaajan pitäisi hyväksyä tämän näkemys sellaisenaan. Se antaa tilaajalle lisää tietoa oman päätöksensä tueksi.
”Emme me urakoitsijoina aina tiedä kaikkea parhaiten, mutta voimme tuoda tilaajalle käytännön näkökulmia eri vaihtoehtojen arviointiin”, Leinonen sanoo.
Vesihuollon tilaajan kannattaa arvioida, mitkä verkoston tavoitteet ja vaatimukset on määriteltävä etukäteen ja missä toteutustavan valintaan voidaan hyödyntää urakoitsijan osaamista. ST-urakan mahdollisuudet jäävät rajallisiksi, jos suunnitteluvastuu annetaan urakoitsijalle mutta toteutusratkaisut on jo lukittu valmiiksi.
